Villaa ja neulalla pisteltyjä sormia

Uusin innostukseni käsitöiden saralla on neulahuovutus.
Villaa ja huovutusneula, niillä pääsee jo pitkälle - jos ei maaliinkin asti.

Aiemmin en ole neulahuovutukseen paneutunut, mutta nyt kun hommasin tarvikkeet huomasin sen olevan ihan mukavaa puuhaa. Tavallista huovuttamista olen kyllä tehnyt, mutta se on niin sotkuista puuhaa ja vaatii vielä hieman enemmän aikaa. 

Näin kotiäitinä "omaa aikaa" ei ole ainakaan liikaa, tänäänkin poika nukkui vain tunnin päiväunet. Siinä välissä ehdin syödä ja ottaa nuo kuvat :) Joinakin päivinä päiväunta kestää kolmekin tuntia putkeen ja silloin ehtii hyvin puuhailla omia juttuja. Ongelma, vai pitäisikö sanoa haaste (nykyään ainakin julkisuudessa puhutaan aina vain haasteista, koskaan ei voida suoraan myöntää että on ongelmia) on se ettei koskaan voi tietää kuinka pitkään itkuhälytin pysyy hiljaa. Milloin alkaa kuulumaan pienen ihmisen itku ja kaikki levällään olevat hommat täytyy lopettaa sillä sekunnilla.

Olen siis istunut ja tikuttanut neulalla palloja iltaisin telkkaria tuijotellessa ja kehitellyt niistä korviksia. Mies kyllä välillä huomautteli, että enkö voisi joskus ihan rauhassa vain istuskella, että pitääkö aina olla pipertämässä jotakin. Lempeästi hän siitä mainitsi, joten en ottanut huomautuksesta vaaria :)

Ja niitähän syntyikin sitten useampi korvispari yhdistelemällä huovutettuihin palloihin helmiä.

Aika kivoja pallomöllyköitä niistä tuli ja korvikset sopivat näin alkavaan talveen hyvin.

Vai mitä pidät?

Tiina