Joulu on jo aika lähellä. Alle kuukausi jouluaaton rauhaisaan tunnelmaan. Saapa nähdä ymmärtääkö poitsu vielä tänä vuonna joulusta paljonkaan, mutta ensi vuonna varmaan pitää alkaa joulupukille kirjoittamaan ja muistuttamaan, että meilläkin voisi taas alkaa pistäytymään.
Itse en kyllä suoraan sanottuna joulupukeista edes tykkää, varsinkaan heistä jotka naamari päässä tulevat lapsia pelottelemaan. Meillä ei lapsena pukki usein käynytkään, vaan hän kävi vain tipauttamassa lahjasäkin kuistille. Muistan hyvin kuinka odotin kuumeisesti säkin ilmestymistä ja vahtasin ikkunassa herkeämättä. Ja aina juuri silloin kun pistäydyin eri huoneessa, säkki olikin saapunut! Lumessa ei näkynyt tontun koppurakoipien jättämiä jälkiä, joten ihmetys oli melkoinen. Se oli meillä sitä joulun taikaa. Vasta aikuisena sain kuulla kuinka vanhempani laskivat säkin parvekkeelta kuistille ja heillä oli kuulemma hauskaa meidän ihmetystä seuratessa. Samanlaista jäynää ja taikaa haluan omalle lapsellenikin keksiä.
Joulu näkyy meillä uusissa jouluvaloissa, (voisin kuvata ne joku toinen päivä) sekä muutamassa tontussa. Tein massasta heille päät ja huovutusvillasta hatut, vartaloksi liimasin kävyt. En ole vielä oikein keksinyt missäpäin meidän kotia he asustaisivat. Oli kyllä hauska muovailla naamat hampaineen ja hassuine virneineen.
 |
| Vanhin ja viisain tonttu. Mestaritonttu. |
 |
| Vasemmanpuoleinen on myös aika viisas - oikeanpuoleinen ei vaikuta ruudinkeksijältä. |
Mukavaa alkavaa pikkujoulukautta - minäkin sain kutsun yhtiin!
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti