Sydän täynnä taikinaa

Kivikovaa taikinaa. Sitä lähdin tavoittelemaan ja sitä myös sain aikaiseksi. Kyse on siis suolataikinasta, toiselta nimeltään se on taikataikina. Taikina soveltuu hyvin lasten kanssa puuhailuun myrkyttömyytensä takia. Eikä lapsi ainakaan hyvin paljoa taikinaa vapaaehtoisesti syö, koska maku on suorastaan tönkkösuolattu. Minäkin puuhailin taikinan kanssa oman pienokaiseni kanssa - toisin sanoen hän istui syöttötuolissa nakertaen näkkileipää ja ihmetteli mitähän se äiti oikein tekee.

Suolataikina:

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl suolaa

1,5 dl vettä

sutkautus ruokaöljyä

Paista 125 asteessa kypsäksi. Minä paistoin puolitoista tuntia omia tekeleitäni.

Sen verran poitsukin pääsi osallistumaan, että painoin hänen jalkapohjansa taikinaan. Se saa kovettua hiljalleen huoneenlämmössä, ettei painauma vain muutu mitenkään.

Tämä satsi on itseasiassa vielä uunissa.

Pistelin sydämiin reikiä, että ne voi laittaa roikkumaan.

Tein ensimmäisen satsin pari päivää sitten ja toisen tänään. Tuosta yhdestä taikinasta tulee pellillinen. Maalasin kaikki palaset ja aion tehdä osasta jääkaappimagneetteja. Pitäisi vain löytää jostain kaupasta magneetteja. Yritin nettikaupoistakin katsoa, mutta yllättävän heikoilla tuloksilla.

Palat sopii aika kivasti yhteen.

Näin joulun alla tuppaa tulemaan jouluisia värejä mieleen.

Aikamoinen kasa tässä jo on ja saman verran on vielä uunissa tulossa.

Seuraava kokeilun arvoinen juttu siintää jo mielessä ja aineksetkin on jo tilattu... kumpa posti kulkisi nopeasti ja pääsisin jo avaamaan pakettia! Kerron siitä sitten toisella kerralla.

Jokohan voisi ripustella jouluvaloja? Lumesta ei ole vielä näkyviä merkkejä, mutta pakkasta on jo muutama aste. Keittiöön kaipaisin tunnelmaa ja monilla naapureilla näkyy olevan jo jouluvalot päällä. Ehkäpä minäkin alan penkomaan eteisen yläkaappia ja muistelemaan minkälaisia valoja meillä olikaan - vielä saatan ehtiä ennenkuin poitsu herää nokosiltaan.

Ps. Kommentteja olisi mukava saada, jos jotakin sanottavaa vilahtaa mielessä.

Tiina