Pikkujoulujen pikkuhahmot

Töihin palaaminen lähestyy, joten sain kutsun työpaikan pikkujouluihin. Kiva nähdä työkavereita ja päästä vaihtamaan kuulumisia rennosti toimiston ulkopuolella. Kutsun saatuani aloin miettimään, että jokin tempaus sinne pitäisi järjestää. Jokin jäynä tai kilpailu tai jokin... sitten keksin että voisin antaa kaikille jotkut pikkujoululahjat, jotka hyvällä tuurilla saisivat kaikille hymyn huulille. Lahjat voisi tietysti olla itsetehtyjä ja näin syntyi ajatus hassuista työkavereitani kuvaavista pikkuhahmoista. Hahmot on tehty massasta ja ne on liimattu lyijykynien päähän.

Kaksi iltaa meni näitä näperrellessä ja siihen vielä päälle polttaminen, kynien ostaminen ja liimaaminen - eli olihan siinä taas hommaa. Kun keksin idean hahmoista (olimme itseasiassa silloin nukuttamassa poitsua yöunille ja kello oli kymmenen), mieheni toppuutteli että: "siinähän on hirmuinen homma, elä tee". Siitä kai sitten vähän sisuuntuneena sanoin "vain vähän kokeilevani". Seuraavaksi kutsuin innoissani häntä jo katsomaan ensimmäistä valmista hahmoa. Mieheni kävi katsomassa kiltisti jokaisen hahmon valmistuttua, joten kyllä hän oli projektin hengessä lopulta hyvin mukana.

Aina välillä tulee mietittyä, että kyllä elämässä pääsisi aika paljon helpommallakin, jos osaisi ulkoistaa asioita:
- tilata juhliin kakut leipomolta (ne vaan eivät ole niin hyviä ja meheviä kuin itse tehdyt)
- ostaa joulukortit kaupasta (omatuntoa kolhisi aika pahasti - perinne on perinne!)
- tekisi ruokia jotka osaa jo ennestään (jokin sisäinen ääni käskee kokeilemaan uusia reseptejä, varsinkin jos on vieraita tulossa tai on jokin erikoistilaisuus)
- olla tekemättä käsitöitä (mitä sitä sitten tekisi samalla kun katsoo telkkaria? Istuisi paikallaan?)
- ylipäätään olematta haastamatta itseään

En kuitenkaan halua noudattaa tuota listaa, vaan jostain syystä sitä vaatii itseltään tiettyjä juttuja. Osa on varmaan lapsuudenkodista perittyä (terkut vain äitille ja kiitos esimerkin voimasta, vaikka se tavallaan onkin riippakivenä lopun elämääni) ja osa kiinni luonteesta.

Se on kai se elämänsuola, tärkeä osa minuutta. Luova hulluus.

Bemarimies kultaisessa paidassaan. Huomaa mikä dollarilippis!

Kuntosalilla on näköjään huhkittu ja kalakilpailuissa viihdytty.

Lumilautailu ja skeittailu on tämän miehen elämää. Paidan teksti muistuttaa ikuisesti jatkuvalta tuntuvasta piharemontista.

Hän on sen verran pitkä nainen, että hänet päätin laittaa istumaan. Korkkarit ja juustojen syöminen ovat hänen tavaramerkkinsä.

Meidän uusin työntekijä harrastaa huhujen mukaan maalailua ja käyttää aina hametta.

Tässä vielä ryhmäkuva veijareista. Ovat aika pikkuisia, kuten tästä kuvasta näet.

Toivottavasti työkaverini suhtautuvat hahmoihin huumorilla. Lämmöllä minä heitä muistelin muovaillessani.

Huomenna pikkujouluihin!
Tiina